Kesäinen arvonta

Laitetaan lähestyvän kesän 2016 ja uuden blogin kunniaksi pystyyn pieni arvonta. Osallistuaksesi lähetä minulle kuva omasta kesäisestä väritysnurkkauksestasi tai muusta värityspaikasta sähköpostilla. Kerro ainakin muutamalla sanalla meille värityspaikastasi.

Julkaisen kaikki kuvat blogissa kesän mittaan. Voit lähettää myös useampia kuvia ja pidemmän tekstin, jolloin voin julkaista sinun värityspaikastasi kertovan erillisen päivityksen. :-)

Muista lisätä viestiin nimi tai nimimerkki, jolla tahdot kuvasi julkaistavan.

En julkaise kenenkään yhteystietoja, vain kuvan, valitsemasi nimen/nimimerkin sekä kertomuksesi värityspaikastasi.

Osallistumisaikaa on runsaasti, kesäkuun viimeiseen päivään saakka. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä arvon voittajan.

Lähetä osallistumisesi minulle sähköpostilla osoitteeseen " marian varikas maailma miukumauku outlook piste com" ilman välejä ja korvaten pisteen ja miukumaukun asianmukaisesti.

Palkintona voittajalle lähetän kesäkuussa ilmestyvän Lizzie Mary Cullenin uuden värityskirjan "The Magical Journey"


Varmistaaksesi, että olen saanut mailisi, kommentoi tähän alle nimimerkillä, jota käytät.

Väritysnurkka parvekkeelle, osa 1

Ikkunat auki kevään tulla sisään!

Facebookissa, Aikuisten värityskirjaporukka nimisessä ryhmässä oli puhetta väritysnurkkauksista ja toive, että niistä saisi myös blogikirjoituksia. Aihe on mielenkiintoinen, ja tämän kevään projektina on saada itselleni toimiva väritysnurkka niin sisälle kuin myös lasitetulle parvekkeellemme. Budjetti on kuitenkin hyvin pieni, joten kerralla ei valmista tule. Ehkäpä teitä kiinnostaa seurata projektini etenemistä.

 

Väritysnurkkani parvekkeella

Reilu viikko sitten olin käymässä Mikkelissä ja poikkesin siellä Ekotorille. Heillä oli myynnissä vanhan sairaanhoito-oppilaitoksen pulpetteja, joista ostin yhden itselleni hintaan 10€. Se on juuri passelin kokoinen parvekkeelle. Oikeastaan se on enemmänkin pieni työpöytä kuin pulpetti, koska sen sisällä ei ole säilytystilaa. Pöydän pinta on sen näköinen, että on siinä ennenkin väritetty, ja kulumaa on, mutta se ei minua haittaa. Päin vastoin, elämän merkit saavatkin näkyä! Matto on nyt jo kuolleen mummoni kutoma ja pitää betonisen parvekkeen lattian viileyden erossa varpaista sekä häivyttää kaikuja.

Vanha äidiltä peritty ruokatuoli saa toimittaa työtuolin virkaa. Olen jo aiemmin todennut sen istuintyynyn kanssa sopivaksi omalle fysiikalleni, vaikka värittäisin pitkäänkin. Istuintyynyn olen todennut kovalla tuolilla välttämättömäksi, vaikka omia pehmusteitakin on ihan riittävästi :-D

Kaikki käden ulottuvilla.

Ennestään minulla oli myös siskoltani määräämättömälle ajalle lainattu koivuinen kaappi, jonka nyt raahasin parvekkeelle pöydän kaveriksi. Alaosaan visakoivuisten ovien taakse kätkeytyy kukkaruukkuja, lannoitepurkkia ja muuta parvekkeella tarvittavaa tavaraa.

Inktenset, ylimääräinen paketti Marco Raffineita ja pastellit ylähyllyllä laatikoissaan.

Ylähyllyllä vanhoissa kahvipurkeissa kaikkea tarpeellista ja kirjat, jotka ovat liian suuria kaapin sisään.

Yläkaapin päällä on sitten vanhoissa kahvipurkeissa kaikenlaista askartelussa ja värittämisessä tarvittavaa tavaraa. Kaapin päällä ovat myös ne kirjat, jotka eivät sovi kaappiin sisälle.

Kaapissa asuu myös lapsena saamani puinen koira, jonka häntä on johonkin hukkunut.

Lapsena saamani puisen vetolelukoiran alle pääsee piakkoin tällä viikolla tilaamani Polychromos- ja Prismacolor setit.

Alahyllyllä purkeissa Raffinit kolmeen värikategoriaan lajiteltuna. Penaalissa vaakatasossa säilytettävät geeligynät.

Aiemmin jo näytinkin, miten olen omat kynäpurkkini pehmustanut. Olen edelleen kahden vaiheilla niiden maalaamisen suhteen. Toisaalta pidän niistä itse juuri tuollaisina, mutta yleisön painostus on kova :-)

Parvekkeelle paistaa melkein koko päivän aurinko,  joten siellä tulee kuuma hyvin pian. Kyniä ei siis passaa jättää valvomatta parvekkeelle! Sinne ei myöskään missään nimessä saa jättää edes vartiksi esimerkiksi fiksatiivi-pulloa, joka voi räjähtää kuumuudessa.

Itse en pidä kuumasta, joten minulla on pääsääntöisesti parvekkeen lasit aina auki, jolloin lämpötila on siedettävämpi. Oikein kirkkaalla auringonpaisteella käännän pöydän ympäri, ettei aurinko sokaise minua. Olen harkinnut myös jonkinlaisten kaihdinten tai verhojen hankintaa parvekkeelle.

Pöydälle mahtuu kaikki tarpeellinen

Aiemmin minulla on ollut parvekkeella pyöreä, matalampi parvekepöytä ja parveketuolit. Ne eivät kuitenkaan sovi värittämiseen. Pöytä oli hankalan mallinen. Tälle pöydälle sopii kaikki tarpeellinen ja jää vielä tukea käsivarrellekin.

Juomapullo, käytettävät värit, kirja, allergiasilmätipat, teroitin, roska-astia ja teroitin. Antaa kevään tulla!

Juomavesi on aina kannellisessa astiassa tai sportti-pullossa, etten vahingossa kaada sitä kirjojen päälle. Kun käytän Inktense kyniä, minulla on pienessä kannellisessa lasitölkissä vettä, jossa saan tarvittaessa huuhdeltua siveltimet.

Vanha kannellinen purkku toimittaa roskiksen virkaa.

Roska-astia ja teroitin ovat myös aina pöydällä. Teroittimen paikka on aina roska-astian päällä, koska muuten se on heti hukassa. Kannellinen roska-astia on ihan pakollinen, ettei tuuli pölläytä roskia pitkin parveketta. Onpa sattunut niinkin, että itse olen kaatanut roskat pitkin pöytiä, ja siksi kannellinen, tarpeeksi laakea ja tukeva roska-astia on tarpeen. Sinne sopii myös isommat roskat ilman, että tarvitsen kahta roska-astiaa.

Keväinen näköala parvekkeelta Saimaalle

Näköala parvekkeelta on Saimaalle, vaikkakin puita kasvaa välissä vähän tukkien näköalaa. Järveltä käy yleensä myös mukava tuuli, joka pitää hyttyset poissa ja lämpötilan inhimillisenä kunhan nuo ikkunat vaan ovat auki. Hyttysiä on siksikin vähemmän, että parveke sijaitsee sen verran korkeammalla.

Lapsen aikanaan koulussa tekemä keramiikkatyö, minun värityskaverini :-)

Kesällä parvekkeeni valtaavat yrtit, tomaatit, paprikat ja erilaiset koristekasvit ja -köynnökset. Tänä kesänä siis sekä värityskuvissa että ihan oikeasti. :)

Minulla on muutama idea vielä tuota nurkkausta varten, ja ajatus onkin tehdä aiheesta useampi postaus jossa pääsette seuraamaan miten väritysnurkkaus muuttuu ja kehittyy kesän aikana.

Kulutuskriittisen värittäjän kynäpurkit

Olen nähnyt netissä monenlaisia itsetehtyjä virityksiä kynäpurkeiksi. Koska rahalle on aina muutakin käyttöä (kuten juuri tilattu 120 kappaleen setti Faber-Castellin Polychromoskyniä) kuin hienot varastointisysteemit, tein ihan itse. ;-) Tällä kertaa kiersin kuitenkin kaukaa kaikki vessapaperien hylsyistä tehdyt viritykset, ja valitsin materiaaliksi kulutuskriittisen (jos värikynät ja värityskirjat jätetään laskuista) mentaliteetitlle sopivasti metallitölkkejä, joita meidänkin keittiöstä ajoittain jää jäljelle.  Metallin keräyksen sijaan (joka sekin on parempi vaihtoehto kuin roskis!) kierrätän siis purkit itse.

Tarvittavat materiaalit

Tarvitset tyhjän säilykepurkin, kynän, sakset ja sitten tuota pakkaamisessa käytettävää solumuovista pehmuketta. En tiedä miksi sitä kutsutaan, mutta kyse on semmoisesta noin 1mm paksusta taipuisasta muovista, jota näkee usein kuplamuovin sijasta esim. elektroniikan ympärillä pakkauksissa. Tämä kyseisen palan minä sain ostaessani lasiesineitä, ja myyjä kietoi tavarani siihen.  Miksei myös huopakangas ajaisi samaa asiaa. Säilykepurkin voi korvata millä tahansa sopivan kokoisella purkilla, joka sinulla on saatavilla.

Pehmukkeen ideana on, että kun laitat purkkiin kynäsi, ne eivät kolahda kovaan pohjaan. Kolahdus voi rikkoa kynän lyijyn, joko sen kärjen tai pahimmassa tapauksessa koko kynän matkalta tehden kynästäsi käyttökelvottoman.

Ei haittaa, jos vähän viiva vingurtaa ;-)

Purkin pohjaa apuna käyttäen piirrä pehmukkeeseen pohjan kaava. Koska piirrät sen purkin ulkopuolta apuna käyttäen, leikkaa se hieman pienemmäksi ja sovita purkkiin. HUOM! Jos käytät säilykepurkkia, älä missään nimessä laita kättäsi purkin sisäpuolelle! Reuna viiltää käteesi haavan. Kokemusta on. Sen sijaan voit kynää apuna käyttäen asettaa pehmukkeen pohjaan ja katsoa onko se sopivan kokoinen.

Sopiva on!

Kun ensimmäinen pyörylä on sopiva, piirrä sen avulla pehmukemateriaaliin lisää pyörylöitä sopiva määrä ja leikkaa ne irti. Tästä materiaalista valmistettuna olen itse laittanut purkin pohjalle kolme kerrosta pehmuketta.

Kolme pyörylää valmiiksi leikattuna.

Kun sinulla on tarpeeksi monta pehmuketta, asettele ne kynän avulla purkin pohjalle ja kynäpurkki on valmis! Purkin voi koristella sitten oman maun mukaan. Suurin osa omista kynistäni on tämmöisissä Mutti tomaattimurskapurkeissa :) 

Ei ole Mutti tomaattimurskan voittanutta!

P.S. Sanan kulutuskriittinen voi tässä yhteydessä korvata myös sanoilla "köyhä opiskelija". ;-)

Tuotearvostelu, Hanna Karlzonin värityskirja Dagdrömmar

Hanna Karlzon on ruotsalainen taiteilija, jonka esikoisvärityskirja on nimeltään Dagdrömmar. Tämä arvostelu koskee sen suomeksi painettua kopiota, joka on nimeltään Mielenhallinta -unelmien värityskirja. Kustantaja tässä suomalaisessa kirjassa on readme.fi. Oma kirjani on kolmas painos.

Kirjan kansi

Kirjan suomenkielinen nimi herättää minussa aina ihmetystä. Miten paljon myyvämpi nimi "Päiväunelmia" olisikaan ollut! Kirjan nimi on niin luotaan työntävä, että se sai olla minulta rauhassa kirjakaupassa useamman viikon ajan. Vierailen siellä kuitenkin lähes viikottain katselemassa värityskirjoja ja ostamassa mieluisia. Mielenhallinta-kirjaa en kertaakaan edes avannut. Itselleni mielenhallinta tuo mieleen enemmänkin aivopesun tai jonkun meediohömpän, vaikka sillä lienee yritetty viitata mindfulnessin suuntaan. Siitä voidaan sitten keskustella erikseen, mikä pakko kaikki aikuisväritys on yrittää väkisin linkittää mielenrauhaan, zeniin ja mindfulnesiin nimeämisen muodossa. Eiköhän tässä vaiheessa kansakunta jo tiedä värittämisen rentouttavan vaikutuksen muutenkin. Itse ainakin mieluummin uppoutuisin päiväunelmiin värityskirjani kanssa kuin mielenhallintaan, mutta makuasioitahan nämä ovat.

Olin kuullut Dagdrömmar kirjasta ja nähnyt kuvia, ja mietin sen tilaamista Ruotsista, kun en ollut sitä täällä mielestäni nähnyt. Sattumoisin sitten taas viikottaisella retkelläni Suomalaiseen kirjakauppaan (siihen ainoaan tällä paikkakunnalla) huomasin, että kyseessä olikin Hanna Karlzonin kirja ja tajusin, että tuon nimihirvityksen takaa löytyi upea Dagdrömmar. Ostin kirjan saman tien hintaan 14.95€

Eräs lempikuvistani kirjassa. Tämä saa mielikuvituksen lentoon!

Kuvat kirjassa ovat upeita, jättäen tilaa värittäjän omalle mielikuvitukselle. Oikeastaan ne ruokkivat mielikuvitusta. Vaikka kuvissa on paljon yksityiskohtia, kuvat sopivat hyvin myös aloittavalle värittäjälle. Yksityiskohdat ovat tarpeeksi selkeitä, viivat piirroksissa juuri sopivan paksuja jotta ne eivät muodostu liian vaikeiksi vähemmän kokeneillekaan värittäjille.

Aiheita on mukavan monipuolisesti, vaikka melkein kaikki tavalla tai toisella liittyvätkin luontoon. On eläimiä, ihmisiä, merieläimiä, lintuja, kaloja,  rakennuksia ja kruunuja. Kirjassa on myös kolme kuvaa, jotka kirjan omistajan on itse tarkoitus täydentää valmiiksi. Yleensä en pidä tuommoisista kuvista, koska en ole mikään piirtäjä. Siksihän minä juuri ostan valmiita värityskirjoja, kun en osaa itse piirtää! Tässä kirjassa kuvia on kuitenkin vain kolme, ja samalla aukeamalla on kuva samasta aiheesta valmiiksi piirrettynä. Valmiiden yksityiskohtien kopioiminen omaan kuvaan on siis halutessaan kohtuullisen helppoa.

Esimerkki kuvasta, jonka Hanna haluaa sinun itse piirtävän loppuun. 

Pyrin periaatteen takia välttämään värittämättömien kuvien julkaisua blogissa ja jos niitä julkaisen, niissä on aina kynä keskellä kuvaa estämässä niiden kopioinnin ja tulostamisen. Hanna Karlzon on ansainnut jokaisen äyrin jonka kirjoillaan tienaa ilman piratismia. Lisään tähän vain muutaman itse ottamani kuvan, mutta koko kirjan kuvat pääsette näkemään alla olevasta videosta. Videon on tehnyt Chris Cheng.

Sitten itse kirjaan ja sen ominaisuuksiin.

Kirja on kovakantinen. Kansi on kaunis, jopa hieman ylellinen värityskirjaksi kultaisine painatuksineen. Valitettavasti itse kirjan sisus ei vastaa kannen laatua.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, kuinka ohuita sivut ovat. Ne ovat niin ohuita, että alla olevien sivujen kuvat kuultavat läpi. Kirjaa ei siis voi todellakaan suositella millekään muille kynille kuin puuväreille. Inktense ja muut vesivärikynät ovat pois suljettuja. Samoin tussit. Kokeilin alkulehdelle kirjoittaa vuosiluvun tummansinisellä stabilolla, ja kyllähän se vuosi läpi paperista.

Huonosta kuvasta voi silti erottaa, kuinka sivun läpi kuultaa edellisen sivun teksti sekä stabiloilla kirjoittamani vuosiluku.

Sivujen pinta on kuitenkin hyvin sileä ja puuvärit liukuvat paperin pinnalla vaivatta. Sivut tuntuvat silkkisiltä kättä vasten. Paperi on kermaan vivahtavaa valkoista. Ei niin valkoista kuin kopiopaperi mutta huomattavasti vaaleampaa kuin esim. Secret Gardenin paperi. Itse pidän paperin väriä erittäin hyvänä värityskirjaan. Hieman tuntuu käteeni, kuin osa sivuista olisi aavistuksen paksumpia kuin toiset, mutta se tuntuu sen verran oudolta, että luultavasti olen väärässä.

Kirjassa on 95 väritettävää sivua, jos lasketaan mukaan myös ensimmäinen sivu, jolla on kirjan nimi sekä pieni sieni sekä kirjan omistajan kertova sivu. Osa kirjan kuvista on aukeaman kokoisia, mutta laskin nyt nimen omaan kirjan väritettävät sivut, en väritettäviä kuvia. Väritettävää kirjassa siis riittää.

Aukeama omasta kirjastani. Oikeanpuoleinen kuva on vielä kesken. Valmistunee ennen juhannusta ;)

Kirjassa käytetty painomuste aiheuttaa yhden ongelman. Se ei ole niin pysyvää laatua kuin toivoisi. Kun väritän yhtä kuvaa, sivun toisella puolella olevasta kuvasta irtoaa mustetta sitä vasten olevalle sivulle. Tämä tapahtuu vielä seuraavallakin aukeamalla ja parhaassa tapauksessa vielä sitä seuraavalla. Tarttunut muste on onneksi helposti poistettavissa  tavallisella pyyhekumilla. Ongelmaa voi ehkäistä laittamalla seuraavan aukeaman väliin kolme arkkia tavallista kopiopaperia ja varmuuden vuoksi seuraavan aukeaman väliin vielä yhden. Vähemmälläkin estää ensimmäisen aukeaman tuhriutumisen, mutta oman kokemukseni mukaan kolme paperia suojelee kaikkia aukeamia kirjassa.


Suurin ongelma minulla kuitenkin kirjan kanssa on se, että väritettyäni vasta viidettä kuvaa kirjassa alkavat sivut jo irrota! Näin ei ole käynyt yhdessäkään aiemmassa kirjassani. Olen värittänyt tätä kirjaa aina pöydän päällä ja kirjan toisen sivun alla on ollut toinen kirja tukemassa kirjaa, ettei sen selkä taitu. Tämä on mielestäni aika suuri virhe tämän luokan värityskirjaan, ja aionkin olla yhteydessä kustantajaan.

Kirjan sivut alkavat jo alkumetreillä irtoilla.

Yhteenveto kirjasta

Lyhyenä yhteenvetona voisi sanoa, että taide ja kuvat kirjassa ovat kaunista, tekninen toteutus ontuu. Tältä kirjalta odottaisi parempaa teknistä laatua myös kansien sisältä. En silti kadu kirjan ostamista, koska Hannan kuvat ovat niin kauniita ja inspiroivia. En ole tutustunut muihin painoksiin kirjasta, joten arvio teknisestä laadusta koskee vain tätä painosta.

Halusin antaa kirjalle viisi tähteä, koska kuvat ovat niin upeita. Annan sille kuitenkin vain kolme juuri teknisistä ongelmista johtuen. Itse kuvitus on viiden tähden arvoista! Olisin mielelläni maksanut muutaman euron lisää kirjasta, jonka paperi ja sidonta olisi laadukkaampaa.

Plussat
+ Kauniita kuvia, jotka sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin värittäjille.
+ Kuvien aiheet vaihtelevat riittävästi pitäen sen mielenkiintoisena. 
+ Sileä paperin pinta, jolla kynät liukuvat vaivatta.
+ Hyvä paperin väri.
+ Kaunis ja tukeva kansi
+ Kirja on sopivan kokoinen sekä mukaan otettavaksi että kotona väritettäväksi. Ei siis liian suuri eikä liian pieni.

Miinukset
- Ohuet sivut, joiden läpi kuultaa seuraavan aukeaman kuvat.
- Ohuiden sivujen takia tätä kirjaa ei voi käytännössä värittää muilla kuin puuväreillä.
- Sivut alkoivat irtoilemaan jo noin neljättä kuvaa väritettäessä.
- Huono painomuste, joka sotkee seuraavia aukeamia värityksen aiheuttaman painamisen takia.

Olen ostanut itse kaikki tarvikkeeni, enkä saa minkäänlaista taloudellista tai muutakaan hyötyä linkeistä tai tuotearvosteluista.

PÄIVITYS 11.5.2016 Olen lähettänyt kirjan suomalaiselle kustantajalle sähköpostilla reklamaation kirjasta sekä linkin tähän kirjoitukseen. Kirjan suomenkielinen julkaisija on Readme.fi. Kirjasta on irronnut jo useita sivuja, ja facebookin väritysryhmässä olen kuullut samaa palautetta muiltakin. Kustantaja ei ole vastannut tähän päivään mennessä reklamaatiooni, jonka lähetin 23.4. 2016. 

Suosittelen lämpimästi jokaista kaihtamaan kyseisen kustantamon painamia suomenkielisiä versioista Hannan värityskirjoista, ja tilaamaan ne ruotsinkielisinä tai myöhemmin englanninkielisinä painoksina. Niiden paperin laatu on kuulemani mukaan selkeästi parempaa eikä sivujen irtoamista ole raportoitu. 

Olen myös kuullut, että ainakin yksi suomalainen versio kirjasta on hyvin erilainen paperin suhteen kuin omani. Siinä sivut ovat paksuja mutta pinta on karkeaa. Kyseisessä kirjassa ei ole painosnumeroa ja siksi luulen kyseessä olevan ensimmäisen painoksen. Ilmeisesti kyseisessä painoksessa ei ole myöskään ollut ongelmaa sivujen irtoamisen kanssa. 

Tuotearvostelu, Marco Raffine puuvärit

Marco Raffine

Ensimmäisenä esittelen teille Marco Raffinen värikynät. Marco Raffine on kiinalainen, hyvin suosittu merkki ainakin ulkomaisissa väritysryhmissä. Moni vannoo niiden nimeen.

Kyniä myydään 36, 48 ja 72 kappaleen setteinä. Kallein, 72 kynän setti maksaa alle 20€ Amazonissa. Itse tilasin omani Brittien Amazonista, Niutop nimiseltä jälleenmyyjältä., ja postikuluineen niille jäi hintaa 30.71€. Olen kuullut, että suoraan Kiinasta tilaamalla ne voi saada postikuluineen alle 20€, mutta toimitusajat ovat olleet todella pitkiä. Samoin ihmisillä on ollut ongelmia Kiinasta tilattujen kanssa, koska kyniä ei ole pakattu kunnolla ja ilmeisesti kuljetuksen aikana kynien värilyijy on katkeillut. Sen jälkeen kynistä katkeaa terä koko ajan. Takuu ja myyjän vastuuseen saaminen Kiinasta käsin voi olla vähintäänkin haasteellista.

Maksoin itse siis mielelläni muutaman euron lisää, mutta sain samalla tuotteen Amazonin kautta, jossa yleensä myyjillä toimii asiakaspalvelu hyvin. Amazon itse kun pitää huolen siitä, että yksittäiset myyjät pitävät kiinni sopimuksista, eivätkä pilaa koko Amazonin mainetta toiminnallaan. Tämä osoittautuikin myöhemmin oikeaksi ratkaisuksi! Siitä lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Raffinet ja pakkaus, jossa ne saapuivat

Kynät saapuivat Suomeen noin 10 päivää tilauksesta. Välillä oli pääsiäinen, joten minusta se oli oikein nopeaa palvelua. Kynäpakkaus oli pakattu tukevaan pahviseen pakkaukseen. Itse kynäpakkaus on hapero pahvilaatikko, mutta minulle sillä ei ole merkitystä, koska säilytän kynäni kuitenkin purkeissa. Joku on arvosteluissa ollut pettynyt siihen, että kynät eivät tulleet metallilaatikossa, mutta minusta odotus ei ole kovinkaan realistinen, kun parilla kympillä saa 72 värikynää.

Kynien alkuperäinen pakkaus on aika hentoinen ja epäkäytännöllinen

Nyt sitten itse kyniin. Kynät ovat öljypohjaiset puuvärit. Kun avasin kynälaatikon niistä tulee hieman lateksimainen tuoksu ensialkuun. Tuoksua ei kyllä huomaa enää käytössä tai kun kunät ovat purkissa olleet, jos nyt ei kynää ihan nenäänsä laita. Suuhunkaan en kynää tai sen päätä suosittele laittamaan. Tunnustan näin tehneeni, ja kieltä poltteli ikävästi sen jälkeen. Arvatenkaan noita ei ole ihmisravinnoksi tarkoitettu.

Kynät ovat kuusikulmaisia. Ne on maalattu hopean värisiksi ja päässä on maali, joka kertoo suuntaa antavasti kynän värin. Jokainen kynä on merkitty myös yksilöllisellä värikoodilla. Värien nimiä kynissä ei lue.

Värivalikoima on pääsääntöisesti hyvä ja kattava. Olisin ehkä kaivannut vielä enemmän terrakotan väristä oranssia sekä luonnollisemman värisiä vihreitä. Moni vihreä taittuu nyt liikaa turkoosiin tai sitten mennään jo ruskeaan voimakkaasti taittuviin oliivin sävyihin. Suomalaiseen luontoon kuuluvia vihreitä olisi saanut olla enemmän tarjolla. Pakkauksessa on myös hopean ja kullan väriset kynät. Koko väriskaalan ja yhden englanninkielisen arvostelun pääset näkemään täällä.

Raffine tukevan, paksumman kuulakärkikynän rinnalla.

Kynät eivät tunnu kovinkaan tukevilta kädessä, vaan enemmän siltä, kuin ne hieman joustaisivat varrestaan. Se ei haittaa värittäessä, mutta tuntuu hieman oudolta kun ensimmäisen kerran kyniä käsittelee. Uskon tämän johtuvan kynässä käytetystä puulaadusta, josta hieman myöhemmin kerron lisää. Kynät ovat paksuudeltaan ihan tavallisten peruspuuvärien paksuisia.

Ongelmia puun laadun kanssa syntyikin aika pian. Teroittaessani erästä kynää, puu yhtäkkiä halkesi näin ikävästi. Irronnut puunpala oli aivan sormin nyppien mahdollista pieniä. Se oli kuin sientä, Tuntui mahdottomalta saada kynää enää käyttökuntoiseksi, koska se lohkesi lisää teroittaessa vain lisää. Mainittakoon, että käytän metallista pientä teroitinta, jossa on kaksi erilaista teroitinpesää. Olin juuri pari päivää aiemmin vaihtanut terottimeeni uudet terät, joten tylsä teräkään ei voinut olla syynä. Teroitinta olen käyttänyt jo vuosia, vain teriä vaihtaen.

Haljennut kynä, kirja Enchanted Forest.

Otin yhteyttä kynien jälleenmyyjään, joilta kynät ostin. He lupasivat ensin palauttaa minulle osan kauppahinnasta takaisin. Selitin heille, etten tahdo rahaa, vaan tarvitsen uuden kynän. Jos sen noin 20€ jotka itse kynät ilman postikuluja maksavat jakaa 72:lla, olisin saanut takaisin siis ilmeisesti noin 0.30€. Voi olla, että olisin saanut enemmänkin, mutta kun tosiaan tarvitsin tuota kynää, en sitä rahaa, vaikka olisivat palauttaneet koko kauppahinnan. He lupasivat sitten, että voivat lähettää minulle uuden paketin kyniä ilman mitään kuluja! Sain siis toisen täyden pakkauksen kyniä. Olin äärettömän tyytyväinen tarjoukseen, jonka tietenkin hyväksyin. Nyt omistan siis kaksi settiä Marco Raffineita. :) Tuota yksittäistä tapausta lukuun ottamatta muita ongelmia kynien kanssa ei ole toistaiseksi ollut.

Koska kynien puuaines on pehmeää ja huokoista, suosittelen aina tiettyä helläkätisyyttä Raffineita teroittaessa. Muutenkin suosittelen hankkimaan terävän, hyvän teroittimen, käytitpä mitä värikyniä tahansa. Investointi ei ole suuri, mutta lisää kynien käyttöikää sekä omaa käyttömukavuuttasi. Raffineissa pysyy yleensä terä terävänä kohtuullisen hyvin. Vaikka kynät liukuvatkin oikeanlaisella paperilla pehmeästi, niin lyijy itsessään ei ole kovinkaan pehmeää siten, että kuluisi hyvin nopeasti.

Ihan itse nimesin :)

Koska Marco Raffineissa ei ole kirjoitettuna värin nimeä, päätin tehdä niihin oman värikartan ja nimetä jokaisen kynän. Itselleni se helpottaa suuresti sen muistamista, millä värillä olen mitäkin värittänyt. Omissa kynissäni osa nimistä on suomeksi, osa englanniksi. Suomenkieliset nimet olen keksinyt alusta saakka itse, englanninkieliset nimet ovat jostain toisesta kynäsarjasta lainattuja, jos väri on muistuttanut tarpeeksi molemmissa sarjoissa toisiaan. Voit ladata värikarttapohjan täältä.

Kirjoitin jokaiseen kynään nimen permanent-tussilla, ja systeemi on ollut toimiva. Toki siihen meni alussa hieman aikaa, mutta se on ollut ehdottomasti sen arvoista ja helpottanut värittämisprosessia.

Värittäessä Raffineilla huomaa heti, että paperin laatu on ratkaisevaa siihen, miten hyvin nämä kynät toimivat. Tavallisella tulostuspaperilla kynät rahisevat ja jälki on hieman rakeisen näköistä niin, että paperia paistaa värin läpi.

Kuten yllä olevasta kuvasta huomaatte, Raffinet eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla karkeammalla, halvalla tulostuspaperilla. Tässä kuvassa näkyy hyvin se, mitä kutsun rakeisuudeksi. Toki en ole edes yrittänyt mitenkään erityisemmin saada värikartasta mitään taidon näytettä, kun se on vain työkalu värin valitsemiseen. Jos olisin käyttänyt enemmän aikaa ja huolellisuutta sen parissa, niin tulos olisi varmaan jonkun verran tasaisempi. Jotkun sävyt myös levittyvät helpommin. Tätä voi havaita muissakin puuvärimerkeissä. Eri väreissä ilmeisesti pigmentit toimivat hieman toisia, ja samassa setissäkin voi lyijyn levittyvyydessä ja pehmeydessä olla eroja.

Sen sijaan laadukkailla värityskirjoilla, joissa on hieman kiiltävä ja sileä paperin pinta kynät liukuvat vaivattoman oloisesti tuoden pehmeän ja kermaisen tunteen värittämiseen. Kynän terän täytyy kuitenkin olla kohtuullisen terävä tähän, tai kynä alkaa raapimaan pintaa. Sama efekti on kyllä huomattavissa muissakin halvemmissa kynämerkeissä.

Marco Raffineista irtoaa pääsääntöisesti hyvin pigmenttiä paperiin. Jos olet päässyt kokeilemaan Mapedin Colorpeps-kyniä, tuntuma on hieman samanlainen. Mapedin kynistä irtoaa enemmän pigmenttiä helpommin, mutta Raffineista se levittyy tasaisemmin ja värien kerrostaminen (layering) on paljon helpompaa. Siinä missä Mapedeilla värittäessä värit eivät suostu tarttumaan edellisen värikerroksen päälle, Raffinet suoriutuvat tästä paljon paremmin. Useita ohuempia kerroksia päällekkäin värittämällä Raffineilla saa kaikista elävimmän pinnan. Kynillä voi toki painaa enemmän ja siten saada nopeasti tummemman, runsaspigmenttisen väripinnan, mutta silloin värien kerrostaminen ja häivytys toiseen väriin vaikeutuu huomattavasti. Voimakkaasti painaen väri alkaa myös tavallaan paakkuntua paperille, eikä tulos ole enää niin siisti.

Jänis, kirja Dagdrömmar

Yllä oleva pupu on myös väritetty Raffineilla kukkien varsia ja taustaa lukuun ottamatta. Kirja on Hanna Karlzonin ihana Dagdrömmar, joka on käännetty jostain täysin käsittämättömästä syystä nimelle Mielenhallinta. Vinkkinä vaan kustantajalle, että kirjan myyvyys laski noin 95% suomennoksen myötä. Päiväunelmia olisi ollut huomattavasti myyvämpi nimi.

Kuvan laatu ei ole hyvä, mutta siitä saa jo käsitystä siitä, miten kynät toimivat sileällä paperilla. Rakeisuudesta ei ole jälkeäkään. Väriskaalan olen tässä kuvassa pitänyt tarkoituksella hieman utuisena. Raffineista saa irti myös voimakkaampia sävyjä, kuten tämä seuraava vielä keskeneräinen kuva todistaa. Tässä kuvassa vain sienien takana olevat vaalean sinertävän-vihreät kasvit on väritetty muilla kuin Raffineilla. Kyseessä on sama nimetön halppispuuväri, jota käytin myös jäniskuvan kukkien varsiin. Kirja on tässä sama Dagrömmar.

Keskeneräinen nimilehti, Dagdrömmar

Loppuyhteenveto ja lyhyt arvostelu Marco Raffineista

 

Raffinet eivät ole huippulaatua, mutta niiden hinta-laatusuhde on ehdottomasti paras edullisimmista kynäseteistä, mihin olen törmännyt. Sen takia annan niille 4 tähteä viidestä.  Ne sopivat erinomaisesti aloittavalle värittäjälle mutta myös jo kokeneemmille, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta sijoittaa kynäsarjaan satoja euroja. Raffinet toimivat myös hyvin ns. kakkoskyninä, eli ne voi ottaa huoletta mukaan semmoiseen reissuunkin, johon ei parhaita kyniään uskalla mukaan ottaa.

Joillakin on ongelmia lyijyn katkeilun kanssa, mutta mitkään kynät eivät kestä pudottelua, joten syynä lienee joko kotona tai kuljetuksessa/postituksen aikana syntyneet vauriot.

Plussat
+ Hinta-laatusuhde omaa luokkaansa
+72 väriä, useimmista väreistä hyvä valikoima.
+Värien levittyvyys ja kerrostaminen kohtuullisen helppoa, omassa hintaluokassaan jopa erinomaista!
+Kolme erilaista vaalea ihonväriä.
+Pysyvät hyvin terävinä, vaikka lyijy ei ole kovan tuntuinen.
+Sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin värittäjille.

Miinukset
-Pehmeä puun laatu, voi aiheuttaa ongelmia. Itselläni 1 kynä yhteensä 144 oli viallinen, joten kovin suuri ongelma se ei ole.
-Vihreistä väreistä suuri osa on luonnottomia ainakin omaan suomalaiseen makuuni.
-Paperin pitää olla liukasta ja sileää, että Raffineilla saa tasaisen jäljen.
-Kynissä ei ole numeerisen värikoodin lisäksi värien nimiä, mikä vaikeuttaa niiden tunnistamista.
-Kynän lyijy on aika ohut verrattuna kalliisiin taitelijalaadun värikyniin, eli itse väriä on kynän sisällä kalliita kyniä vähemmän.

Eivät Raffinet ammattilaisille suunnatuille puuväreille pärjää, mutta ne maksavatkin vain noin neljäs-viidesosan niistä. Edullisina kyninä nämä jättävät budjettiin rahaa niihin laadukkaisiin värityskirjoihin, joilla nämäkin kynät toimivat erinomaisesti! :)


Pahoittelen kuvien laatua! Rikoin juuri oman kännykkäni, joten kuvien laatu on kyseenalainen. Toivottavasti ne kuitenkin täyttävät tehtävänsä.

Olen ostanut itse kaikki tarvikkeeni, enkä saa minkäänlaista taloudellista tai muutakaan hyötyä linkeistä tai tuotearvosteluista. Linkitän joskus myyjän tiedot, jos olen saanut mielestäni tavallista parempaa palvelua. 

Tervetuloa blogiini!

Muutama kuukausi sitten hurahdin niin kutsuttuun aikuisvärittämiseen. En tiedä, miksi pitää erikseen mainita olevansa aikuisvärittäjä, koska tuskinpa nelikymppistä naista kukaan enää erehtyy luulemaan lapsivärittäjäksi. ;-)

Olen monessa Facebookin väritysryhmässä jäsenenä, mutta ne ovat kaikki englanninkielisiä. Nyt halusin jakaa harrastukseni suomalaisten kanssa, omalla äidinkielelläni. Blogi tuntuu siihen luontevalta medialta.

Blogissa on tarkoitus sekä esitellä erilaisia värityskirjoja, kyniä ja tekniikoita, mutta toivottavasti tulevaisuudessa myös lukijat innostuvat lähettämään minulle omia kuviaan ja vinkkejään, jotta voin julkaista myös niitä. Myös itse värittämiäni kuvia aion myös julkaista.

En ole taiteilija, vaan ihan tavallinen harrastaja, joka nauttii värittämisestä. Työni eivät ole mitenkään erityisen hienoja, mutta pyrinkin enemmän tarjoamaan tietoa erilaisista tuotteista kuin taidenautintoja. :-)

Olen ostanut itse kaikki tarvikkeeni, enkä saa minkäänlaista taloudellista tai muutakaan hyötyä linkeistä tai tuotearvosteluista. Linkitän joskus myyjän tiedot, jos olen saanut mielestäni tavallista parempaa palvelua.