Kesätesti, Prismacolor Premier vs. Faber-Castell Polychromos

Kesä on alkanut uskomattoman vauhdikkaasti, aika suorastaan luisuu käsistä... Olen aloittanut kolme kertaa kuvan, jossa käytän molempia kyniä, Prismacolor Premierejä sekä Faber-Castellin Polychromoksia, ja joka kerran menin jossain vaiheessa sekaisin, ja värit lipesivät vääriin osioihin... Kiukutti jo niin paljon, että näytti, ettei koko testistä tule mitään. Tänään päätin ottaa itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja aloittaa vielä kerran, tällä kertaa superyksinkertaisen kuvan, etten taas menisi sekaisin.

Ei pitäisi olla kovin vaikeaa värittää kuvasta kaksi puoliskoa eri kynillä eikö? Vaan tuntuu olevan, koska kun uppouduin värittämään, unohdin, että piti pysyä tietyllä alueella, ja kohta oli Prismoja siellä missä piti olla Polyja ja toisin päin!

Myös testikuvissa olen tarkoituksella värittänyt hyvin rennolla otteella, jotta kynien erot tulevat paremmin esiin. Olen pyrkinyt parhaani mukaan värittämään samalla otteella ja voimakkuudella molemmilla kynillä, käyttäen aina saman verran aikaa molempien testikenttiin. Molemmilla kynillä on mahdollista saada aikaan pikkutarkkaa ja täydellistä hipovaa jälkeä, mutta halusin nyt keskittyä niihin eroihin joita tavallisessa värittämisessä nopeasti huomaa.

Olen myös huomannut, että Prismojen ja Polychromosien vertaaminen keskenään on yllättävän vaikeaa. On vähän kuin vertailisi appelsiineja ja omenoita toisiinsa, niin erilaisia kynät lopultakin ovat. Joudun varmaan syventymään kumpiinkin kyniin vielä erikseen, koska yhteen artikkeliin en millään saa mahtumaan kovin paljoa.

Niinpä nyt saatte hyvin yksinkertaisen, suorastaan hutiloidun kuvan, jossa on molempia. Idea tässä kuvassahan ei ole esitellä taiteellisia lahjojani tai niiden puutetta, vaan demonstroida, miten värit kestävät auringonvaloa. Olen nyt skannannut tämän kuvan, ja skannaan sen uudelleen syksymmällä. Kesän sen saa viettää parvekkeella.

Olen merkinnyt kuvaan kaikki värisävyt, joita olen käyttänyt, sekä niiden ns. lightfasten arvon, eli valonkestävyyden. Polychromoskyniin on jokaiseen kynään erikseen painettu tuo tieto, asteikko on selkeä kolmen tähden asteikko. * merkitsee heikkoa valonsietoa, *** kohtalaista ja *** erinomaista. Prismacoloreihin tätä tietoa ei ole painettu. Löysin kuitenkin heidän asteikkonsa täältä. He käyttävät roomalaisin numeroin merkittyä asteikkoa joka etenee kestävimmästä heikoiten valoa kestävään numeroin I, II, III, IV ja V. Polychromoksien värikartan mukana voi ladata tiedon valonkestosta täältä.

Siinä missä Polychromoksista on vaikeaa löytää muita kuin *** merkinnän saaneita kyniä, ei Prismacolorilla ole tarjota yhtään I-luokan punaista väriä ja sinisistä ja vihreistä löytyy yhdet hyvin valoa sietävät sävyt. Toki kyseessä on nyt valmistajan omat arviot, joten onkin mielenkiintoista nähdä, miltä kuva näyttää kesän lopussa.

Ensimmäisessä rivissä kynillä on väritetty yksi kerros, toisessa kaksi kerrosta ja kolmannessa kolme kerrosta. Kuten huomaatte, alussa näyttää, että Polychromosit ovat vaaleampia, mutta jo toisen kerroksen kohdalla tilanne muuttuu. Tämän huomaa myös käytännössä kun yrittää värittää kerroksittain (layering). Prismacolorien lyijy on niin pehmeää, että väriä irtoaa heti alussa paljon, mikä on sekä hyvä että huono asia, riippuen värittäjän mieltymyksistä ja väritystyylistä.

Kerroksittain Polychromoksilla väritetty iho

Itse mieluiten kerrostan useita eri sävyjä ja kerroksia päälleikkäin, jolloin saan elävämmän ja silti keveämmän oloisen väripinnan. Tuolla keveämmällä tarkoitan sitä, miltä iho näyttää ilman meikkovoidetta tai sen jälkeen kun sitä on levitetty reilusti. Prismoilla tulokseksi voi saada kuin meikkivoiteella viimeistellyn virheettömän mutta vahamaisen pinnan kun taas Polychromoksilla kevyesti puuteroidun, kuultavan pinnan. Tässä kuvassa se ei vielä niin näy, mutta liitän alle pari kuvaa, jotka toivottavasti selventävät mitä tarkoitan.

Prismacolor

Polychromos

Kun vertaatte noiden kuvien lehtiä toisiinne, ymmärrätte ehkä paremmin, mitä tarkoitan. Prismacoloreilla väritettyjen pinta on vahamainen. Molemmissa kuvissa jokainen lehti on väritetty 2-3 eri sävyllä.

Molemmat kynät ovat tavallaan pehmeälyijyisiä, mutta kovin eri tavoin. Siinä missä Prismoissa lyijy on vahamaisen pehmeä on Polychromosien lyijy kova mutta liukuu paperilla pehmeästi, jopa hieman puuterimaisesti. Eron selittänee se, että Prismat ovat vahapohjaiset värit, kun taas Polyt öljypohjaiset. Siinä missä Prismat sekoittuvat keskenään puhtaasti voimalla eli painamalla, ja Polyt taas sekoittuvat juuri tuon lievän puuterimaisen olemuksensa ansiosta. Eroa on vaikea selittää, mutta sen huomaa kyllä varsin pian värittäessä. Molemmat vaativat siis hieman erilaisen väritystekniikan, että niiden parhaat puolet pääsevät esiin.

Kädessä molemmat kynät tuntuvat hyvältä, mutta siinä missä Prismat tuntuvat hieman keskivertoa paremmilta, en voi olla liittämättä Polychromoksiin sanaa ylellinen. Luulen, että Polyt ovat aavistuksen paksummat, ja ne tuntuvat tukevammilta kädessä. Yllättäen ne myös liukuvat paperilla vaivattomammin kuin lyijyltään pehmeämmät Prismat. Jälki paperilla on tasaisempaa pienemmällä vaivalla, mutta Prismat kyllä voittavat sitten värien sekoittumisessa, jos otetaan puhdas voima mukaan.

Värien sekoittuminen toisiinsa ilman mitään apukeinoja

Se taas on hyvä tai huono asia. Prismojen värit kun tuppaavat sekoittumaan silloinkin, kun sitä ei haluaisi. Pehmeä väri tarttuu helposti kynään, ja levittää sen mukanaan sinnekin, minne se ei kuuluisi.

Värejä sekoittaessa Prismoissa huomaa usein, miten muuten hyvin kirkkaat värit alkavat muuttua sameiksi.

Pehmeytensä takia Prismat ovat myös surullisen kuuluisia siitä, että niiden teroittaminen on todella vaikeaa ja lyijyn katkeilua esiintyy paljon. Polychromoksien kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut, mutta kyllä omat Prismanikin on saanut aika hyvin teroitettua, kun on vaan hyvin huolellinen eikä kiirehdi. Prismoja joutuu kyllä teroittamaan huomattavasti Polyja useammin juurikin tuon lyijyn pehmeyden takia.

Polychromos ja alkava waxbloom punaisissa sävyissä

Vahapohjaisina Prismat ovat myös alttiita ns. waxbloomille, eli vahamainen kelmeä kerros nousee väritetyn pinnan päälle. Siitä pääsee kyllä eroon, mutta se voi turhauttaa, etenkin jos kuvan haluaa pitää kehyksissä seinällä.

Pyyhekumitesti

Molempia värejä on mahdollista pyyhkiä tiettyyn rajaan asti. Tässä molemmilla on väritetty ensin hyvin paksu kerros, jonka jälkeen ihan tavallisella pyyhekumilla on kumitettu. Kuten huomaatte, molemmat värit leviävät pyyhittäessä, mutta Polyilla tätä ei juurikaan tapahdu silloin, jos väriä on vasta yksi ohut kerros. Tähän leviämiseen auttaisi, jos minulla olisi sähkökäyttöinen pyyhekumi.

Yhteenvetona voisi sanoa, että molemmat kynät ovat hyviä käyttää, mutta omasta mielestäni Polychromokset voittavat kyllä selvästi. Prismat ovat hauskat, huolettomaan värittelyyn sopivat, mutta Polyt taas tarkempaan ja elävämpään värittämiseen ja piirtämiseen sopivat. Prismoja vaivaavat myös jotkut laadulliset ongelmat, joiden takia ne ovat mielestäni selvästi ylihinnoitellut. Oma pakettini sisältää vain 24 kynää ja tilasin sen Ebaysta noin 18€ hintaan, postikulut sisältyen hintaan. Sen enempää en näistä maksaisi. 

Polychromoseja minulla on 120 kynän setti, ja ne tilasin kotimaisesta verkkokaupasta hintaan 150€. Siltikin, että Polychromokset ovat niin kalliit, koen saavani niistä paremman vastineen rahoilleni. 

Suunnittelen tekeväni ainakin Polychromoksista laajemman itsenäisen arvion, joten kysykää ihmeessä jos jotain haluatte tietää. Sama koskee Prismoja, jos joitain kysymyksiä jäi mieleen. Vastaan mielelläni :)