lauantai 17. joulukuuta 2016

Tuotearvio, Päivi Vesalan Mielikuvia vol 2


Olen potenut selkääni, ja blogaaminenkin on jäänyt, kun ei ole voinut oikein värittääkään. Alussa en voinut lainkaan istua, ja kun akuuteimman vaiheen yli päästiin niin melkein kolmeen kuukauteen en saanut istua kuin maksimissaan tunnin päivässä. Samaan aikaan piti hoitaa opiskelut. Jokainen ymmärtää, että siinä tunnissa ei ehdi opiskella, värittää ja vielä blogatakin. Nyt kuitenkin on selkä jo paremmassa kunnossa ja ryhtiliikkeen aika niin selän kuin bloginkin suhteen. :)

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa muutamia arvosteluita. Samoin minulla on kesken kesällä aloitettujen testien loppuraportit. Tuolla kansiossa odottaa mm. koko kesän parvekkeella olleet väritykset, joista näkee haalistiko aurinko värejä vai ei.

Olen hankkinut uusia välineitäkin, mm. Copic Ciao tussit, joista on luvassa myös pientä arviota myöhemmin.


Mielikuvia vol.2






Nyt kuitenkin ensin värityskirjojen pariin. Tänään on vuorossa jo hyvän aikaa sitten arvostelua varten saatu Päivi Vesalan värityskirja Mielikuvia vol.2. Aiemmin arvostelin hänen aiemman värityskirjansa, Mielikuvia vol.1:n täällä.

Oikeastaan on hyvä, että arvio venyi, koska uusien kynien myötä arvioon tulee lisää ulottuvuuksia. Niistä lisää yleisesittelyn jälkeen.

Mielikuvia vol.2 on selkeää jatkumoa ykkösosalle. Se on tekniseltä toteutukseltaan samanlainen, joten en siihen kovin syvällisesti tässä mene. Jotka haluavat lukea lisää paperin laadusta jne. voivat lukea tuon vol.1:n arvostelun.

Halavatun Papputunturi :) Kyninä Polychromos-puuvärit ja tausta on tehty pastelleilla.

Tälläkin kertaa Vesalan värityskirja on kierreselkäinen ja kuvat on painettu yhdelle puolen sivua. Ihastuin ominaisuuteen jo ykkososan kohdalla, mutta nyt se nousi vielä tärkeämpään osaan Copic Ciao tussit hankittuani. Ne kun menevät läpi kaikista värityskirjoista, joten yksipuoliset sivut ovat niiden ja muidenkin tussien kanssa ehdoton juttu. Silti on syytä muistaa laittaa sivujen väliin paperia estämään läpivuodot seuraavalle sivulle saakka, ainakin jos käyttää alkoholimarkkereita, jollaiset nuo Ciaotkin ovat.


Pieni puutarhuri, väritetty Copic Ciao tusseilla, paitsi tausta Faber Castell pastelleilla.

Pienin puutarhurin kuvan nurja puoli, taidetta sekin!

Näistä kahdesta kuvasta näkee sen, miten nuo alkoholimarkkerit vuotavat paperin läpi. Kirjan paperi on kuitenkin sen verran sileäkuituista ja tiivistä, että tussit eivät juurikaan leviä paperiin imeytymisen yhteydessä. Se on erinomainen asia. Paperi ei myöskään "vety" tussien kanssa väritettäessä, eli ala kupruilla tai pinta kovinkaan helposti hilseillä.

Olin lukenut, että joillakin on ollut ongelmia sivujen kanssa tusseilla värittäessä. Minä testasin tähän kirjaan myös halvimpia tusseja, mitä Prismasta sain, ja valitettavasti niiden kanssa oli hieman ongelmia. Tussipaketti maksoin noin 3€, kyniä oli yli 20, joten todellakaan laatutuotteesta ei ollut kyse. Halppistusseilla paperin pinta tahtoi mennä rikki ja painomustekin raapiutua osin irti. Vastaavasti laadukkaampien tussien kanssa tätä ongelmaa ei esiintynyt lainkaan. Testailin sitten halppistusseja muihinkin kirjoihin. Muste pysyi pääsääntöisesti paikallaan, mutta sama ongelma paperin pinnan rikkoutumisesta seurasi muidenkin kirjojen kohdalla. Itse asiassa Mielikuvia kirjojen paperi kesti halppistussejakin keskivertoa paremmin, vaikka muste ei niinkään.

Maitolaituri, kyninä halppistussit sekä Copic Ciao tussit.

Tämä idyllinen maitolaiturikuva sai (valitettavasti) toimia uhrina halppistusseja kokeillessani. Myöhemmin harmitti, kun menin pilaamaan yhden kirjan lempikuvistani huonoilla kynillä. Maitolaiturin seinustan kasveja lukuun ottamatta kuva on väritetty halppistusseilla, ja kuten kuvasta huomaa, väri ei asetu millään tasaisesti. Kuitenkin, kun katsotte seuraavia kuvia Copiceilla väritetystä kuvista, voi jokainen nähdä, että ongelma ei ole kirjassa vaan kynissä.

Ensimmäinen Copic kokeiluni. 

Aallokko, Copic Ciao tussit.
Tässä aallokko-kuvassa olen värittänyt saman alueen usealla eri kerroksella tussia, ja silti sivun pinta on pysynyt täysin ehjänä ja siistinä, eikä kuva ole kupruillut. Mielikuvia-värityskirjoista onkin tullut ehdottomaat lempparini juuri Copiceilla värittäessäni, koska niiden paperi sopii alkoholimarkkereille niin hyvin. Samoin graafiset kuvat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa kun tussien intensiiviset värit tuovat niiden muotokielen esiin.

Jäätelö, Copic Ciao

Mielikuvia, keskeneräinen väritys Copic Ciao tusseilla.

Vaikka olenkin nyt ihastunut värittämään kirjan kuvia tusseilla, olen kokeillut niihin myös puuvärejä. Paperin pinta on sileää, mutta toimii myös puuväreille.

Omenapuu. Väreinä Polychromos puuvärit.

Itse pidän Päivi Vesalan molempien värityskirjojen suurimpana etuna niiden monipuolisuutta. Niissä on kuvia erilaisiin tilanteisiin, mielialoihin sekä erilaisia taitoja omaaville. Päivin kirjoja voisi hyvin kuvailla "koko perheen värityskirjoiksi", vaikka omaani en lapsille raskisi antaakaan.

Pöllö


Aiheita on abstrakteista ja geometrisistä kuvioista eläinhahmoihin, tekstitauluista mandaloihin. Silti kirja muodostaa yllättävän ehjän kokonaisuuden. Tähän lienee syynä se, että kuvat ovat saman taiteilijan piirtämiä, ja niissä näkyy hänen jälkensä.

Vaikeustasolla ajatellen osa kuvista on hyvin helppoja, kuten vaikkapa tuo alussa esitelty pieni puutarhuri. Toisaalta osa kuvioista on erittäin yksityiskohtaisia ja vaativia.

Yksityiskohtia suuremmasta kuvasta
Kuva kuin päiväuni riippumatossa.

Yllä olevan kuvan kaltaiset, paljon yksityiskohtia sisältävät kuvat ovat omia suosikkejani. Näissä Vesalan mielikuvitus ja piirrustustaito on päässyt suorastaan lentoon. Samalla tavalla kuva vapauttaa värittäjän mielikuvituksen rikkomalla rajoja ja piirtämällä unenomaisia maisemia ja hahmoja.


Mielikuvia pilkottuna kalenteriin. Kyninä sekalaisia tusseja penaalin pohjalta.

Osan tämän tyylisistä kuvista irrotin värityskirjasta, leikkasin pienemmiksi ja liimasin uuteen kalenteriini. Ne toimivat nyt mielen virkistäjinä ja inspiroijina missä sitten olenkin. Olen jo testannut niiden värittämistä luennoilla, ja hyvin toimii. :)



Kyninä Polychromos- puuvärit.

Nimilehti, väreinä Polychromos- puuvärit.

Pienikokoisia yksityiskohtia mandalasta.
Omalta kannaltani katsottuna suurin miinus on pari kirjan kuvaa, joissa kuviot ovat niin yksityiskohtaisia ja pieniä, että minun kynilläni niitä ei oikein saa väritettyä. Näissä toimisivat varmasti hyvin finelinerit, esim. stabilot. Näitä kuvia on kirjassa kuitenkin vain pari kappaletta, eli ne eivät ole mikään este kirjan hankkimiselle niillekään, jotka pitävät enemmän suurista kuvioista.


Yhteenveto

Mielikuvia vol. 2 on edeltäjänsä tapaan monipuolinen ja hyvin erilaisille värittäjille sopiva kirja. Se on erinomainen hankinta reissuun tai lahjaksi värittäjälle, jonka mausta et ole aivan varma. Kirjassa kun on kaikille kaikkea. Toteutus on erittäin toimiva ja helposti lähestyttävä aivan kuin edeltäjänsäkin.. Kirja saa minulta 4½ tähteä viidestä.

½


Plussat
+ Helposti lähestyttävä
+ Monipuolinen
+ Erottuu massasta, koska taiteilijan oma näkemys näkyy.
+ Kauniit ja omaleimaiset kuvat
+ Kierreselkäinen toteutus, helppoa värittää koko kuva.
+ Yksipuoliset sivut, sopii erinomaisesti tusseille.
+ Juuri sopivan sileä paperin pinta
+ Tussivärittäjälle passeli paperi
+ Mutkattomuus
+ Vaihtelevat kuvien aiheet ja vaikeustasot

Miinukset
- Ohuehkot kannet
- Vettä tai halpoja tusseja huonosti sietävä painomuste









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä minulle viesti. Kaikki viestit esimoderoidaan, eli viestisi julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen. Jos jätät viestiin yhteydenottopyynnön, en julkaise viestiäsi vaan otan sinuun yhteyttä sähköpostitse.